Tätä tulee kysyttyä usein uuteen ihmiseen tutustuessa ja on kivaa jos löytyy jotakin yhteistä musamaussa, tai toisaalta jos toisen avulla löytää jonkun uuden suosikkibändin. Itse taidan olla sellainen ”kausi-kuuntelija”, joka kerta toisensa jälkeen soittaa samat biisit uudestaan ja uudestaan, sitten vaihtaa toiseen levyyn. Onneksi parhaimpiin tulee palattua myös aina uudelleen.

Tällä hetkellä vastaisin otsikon kysymykseen Kent, Nightwish, ja sitten tosimonta uutta(?) gospelbändiä: kls., Idän Ihmeet, Katajainen Kansa, Skillet, Anton Laurila, Hillsong, GodFM, … Ihan mahtavaa että vanhojen hyvien suosikkien (Pro Fide, Juha Tapion vanhat, Chariots, Syvä Sininen, The Rain, Terapia, Olli Helenius, …) rinnalle on löytynyt vino pino uusia!

Olen nimittäin viime aikoina paljon pohtinut musiikin merkitystä, sanojen merkitystä. Tajunnut, että gospelmusiikilla on ollut iso osansa siinä että itse olen edelleen uskossa ja kirkon töissä. Jumala on hoitanut, puhutellut ja pitänyt musta kiinni gospelmusiikin (erityisesti Pro Fiden) kautta. Aina ei ole jaksanut tarttua Raamattuun, ei ole ollut sanoja rukoilla, eikä ehtoolliselle tai seurakuntaan ole tullut lähdettyä. Mutta musiikki on soinut, rohkaissut, kantanut ja koskettanut. Sillä on väliä millä itseämme ”ruokimme”.

Työkaverini Markus julkaisi fb:ssä tähän osuvasti sopivan pienen tarinan: Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi: “Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus “. “Kumpi susi voittaa?”, kysyi lapsi. “Se, jota ruokit”, vastasi vanhus.

Ruokitko itseäsi musiikilla (tai Raamatun sanalla, ehtoollisella, rukouksella..) joka tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden, puhuttelee synneistämme, lohduttaa murheellista, kehottaa lähimmäisen rakastamiseen ja julistaa evankeliumia, vai musiikkia joka kehottaa itsekkyyteen, toisten hyväksikäyttöön, pettämiseen, kuolemaan, elämän tarkoituksettomuuteen?

Tässä pieni ”välipala” hyvää ruokaa (by GodFM): ”Oon ettiny, yritän löytää, enemmä sua, enemmän itteni nöyrän tahdon kaikis tilanteis pitää, et voisit vaikuttaa enemmän mun sisäl. Sitä tarvitsen, se ravitsee mun sieluni mut mikä hallitsee. Jos se et oo sä, kaikki paha joka tulee mun sydämestä. Siks tarviin enemmän, enemmän sua elämä löytyy sun verestäs. Siihen turvaan, siihen suuntaan joka antoi henkensä. Syntini sovitit, teit mut uudeks annoit henkes vakuudeks. Täst kertoo enemmän, ettei jäis kuulematta keneltkää. Enemmän kaipaan, enemmän sua, vähemmän mua, laske henkes ylleni. Enemmän kaipaan, enemmän sua vähemmän, mua käytä mua päällä maan.”

Ja iltapalaksi Katajaista Kansaa: ” Vaikka vaeltaisin vaarojen varjoissa, en minä pelkäisi mitään pahuutta, sillä sielläkin sinä olet lähellä, mahtavalla kädelläsi turvaat takaa ja edestä, sinun vitsas ja sauvas aamusta iltaan tulee ja suojaa kulkijaa.”

Ottakaapa kuunteluun, musan kanssa iskevät vielä aika paljon paremmin!