
Sunnuntaina vietetään Valvomisen sunnuntaita. Sen perusideana on se, että meidän tulisi aina olla valmiina, just in case. Siis siihen että Jeesus tuleekin vaikka tänään maailmaan takaisin. Ei kuitenkaan pelokkaasti valvoen, vaan sillä lailla iloisen tarkkaavaisesti. Varmuuden vuoksi.
Valvomisen sunnuntaita todennäköisemmin vietät toista juhlapäivää, isänpäivää. Jos siis omaat jonkinlaisen isähahmon. Isänpäivän ajatuksena ollut viettää päivää isien kunniaksi ja muistoksi.
Lueskelin valvomisen sunnuntain tekstejä pohtiessani sitä mitä haluaisin teille tänään sanoa. Eräs psalminpätkä osui silmiini:
”Milloin te mielettömät tulette järkiinne?
Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
Hän, joka on luonut korvan -
hänkö ei kuule?
Hän, joka on tehnyt silmän -
hänkö ei näe?
Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä,
hän, joka ohjaa maailman kansoja -
hänkö ei rankaise?
Herra tuntee ihmisten suunnitelmat:
ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä”
Pohdiskelin tässä päivänä menneenä mitä oma isäni on minulle ollut ja mitä hän on nykyisin. En ollut mikään helpoin teini, vaan osasin heitellä tavaroita, paiskoa ovia ja haukkua vanhempiani. Osasin mököttää paremmin kuin mörökölli ja taisinpa kotoakin lähteä kavereille nukkumaan muutamaksi yöksi. Tästä kaikesta osan sai myös isäni. Silti hän ei alentunut minun tasolleni vastaamaan metsään niin kuin sinne huudettiin. Ja minähän huusin.
Mietin silloin miten vanhempani saivat pidettyä pokkansa kanssani ja rakastamaan minua kaikesta huolimatta. ”Milloin te mielettömät tulette järkiinne?” ajattelin. Mutta asia olikin niin, että minun tuli tulla järkiini, ei heidän.
Vanhemman yksi tehtävistä, tässä tapauksessa isän, on ollut olla valppaana ja valvoa meitä lapsia. Suojata ja opettaa, varjellakin. Olen kuullut että uutukaiset isät saattavat valvoa ensimmäiset yöt vain katsellen nukkuvaa lastaan. Valvoa, just in case.
Meillä kaikilla on myös yhteinen Isä, Taivaallinen sellainen. Vaikka me mussukat täällä maan päällä riehumme ja räyhäämme, Hän rakastaa meitä kaikesta huolimatta. Käsittämätöntä, mutta niin ihanaa. Hän tuntee meidät ja metkumme, muttei silti luovuttanut meidän kanssamme. Saimme jopa veljen, jotta voisimme pelastua reitiltä jonne olimme suuntaamassa. On siis syytäkin juhlia ja pysyä valppaana!