Normaalistihan etsit jotain, jonka tiedät olevan kadoksissa. Olet vaikkapa hukannut avaimesi tai kännykkäsi ja yrität löytää niitä jostain paikasta jossa muistelet viimeksi käyneesi. Kuulit radiossa ehkä jonkin hyvin lyhyen pätkän jotain kappaletta, etkä tiedä kenen esittämä se on. Kappale kuulosti sinusta kuitenkin niin hyvältä, että vietät internetissä aikaa googlaten, mikä se voisi ehkä olla tai avaat saman radiokanavan ja toivot poikkeuksellisesti että heillä on hyvin lyhyt soittolista ja kappaleesi tulee uudestaan. Siinäkin tapauksessa vähän tiedät mitä olet etsimässä. Etsimme monesti myös elämänkumppania. Silloin emme kovinkaan tarkkaan tiedä, mitä etsimme, mutta jokin aavistus meillä on siitä, että sellaista kaipaamme.

Jumalan etsintä on varmaan kaikkein lähimpänä tuota viimeistä. Molemmissa tapauksissa etsimme rakkautta, eikä meillä välttämättä ole kovin tarkkaa tietoa siitä, kuka etsintämme kohde on. Tiedämme olevamme oikean henkilön äärellä vasta löydettyämme sen.

Kuten oman kumppanin etsimisessä, Jumalaakaan etsiessämme emme välttämättä välittömästi löydä sitä oikeaa. Kaipuumme johonkin meitä suurempaan vie meitä moneen paikkaan. Saatamme tutkia erilaisia filosofioita, saatamme tukeutua muihin uskontoihin. Löydämme itsemme ehkä jonkin poliittisen ideologian ääreltä, jonka ajattelemme täyttävän sitä aukkoa meissä, joka kaipaa johonkin korkeampaan. Jotkin meistä tukeutuvat rahan luomaan turvallisuuteen. Mutta ne ovat kaikki puolivillaisia ratkaisuja siihen etsintään. Ne kyllä täyttävät jotain, mutta eivät täysin. Jotain jää puuttumaan – nimittäin tämän etsinnän tapauksessa siihen liittyy myös kutsu Jumalan puolelta. Jumala lähestyy meitä ja vastaa siihen etsintään.

No ei meidän elämä toki yhtä pelkkää etsintää ole. Näyttää enemmänkin siltä, että meidän elämässä on aikoja, jolloin Jumala tuntuu erityisesti kutsuvan ja me vastaavasti tunnumme enemmän etsivän vastauksia niihin kaikkein merkittävimpiin kysymyksiin. Kuka minä olen, kuka Jumala on, onko juuri minun elämälläni merkitystä ja mikä se merkitys on.

Niinä aikoina, kun Jumala erityisesti tuntuu kutsuvan, se etsintä kannattaa käyttää hyväkseen. Sitä ei koskaan tiedä, mihin meidän elämämme vie. Jumalan kutsua kun ei saa nauhalle, jotta sitten sen voisi pikakelata mp3-soittimesta juuri ennen kuolemaansa. Älä siis heitä hukkaan sitä tilaisuutta, kun sinua kutsutaan etsimään. Monet muut vähemmän tärkeät asiat elämässämme voivat kyllä odottaa ja niistä saamme silti nauttia. Etsintään ja Jumalan kutsuun kannattaa tarttua heti, kun sen tunnistaa.